Esikoisen kanssa raskaana ollessani en juuri kirjoittanut mitään tuntemuksiani ylös, saati sitten ottanut itsestäni kuvia eri vaiheissa raskautta. Halusin pitää asian salassa kaikilta muilta paitsi aivan lähimmäisiltä ihmisiltä mahdollisimman pitkään. Ajattelin kai, että kyllä ne asiat pysyvät muistissa, mutta ei.. vaikka raskaudesta on niin vähän aikaa, ovat monet asiat unohtuneet.
Niinpä nyt, kun toinen pikkuihminen on matkalla tänne, päätin muuttaa tapani, ja kirjoittaa raskausajasta! Ja myös yritän muistaa ottaa kuvia ainakin viiden viikon vällein. Eli tässä tulevat ensimmäiset, viikolta 15.
Ensimmäinen kolmas on hurahtanut hirveää vauhtia ohi! Nyt on ihana odottaa kesän tuloa, ja pientä loppukesän vauvaamme:)
Opiskeluviikko!
Päätin tämän viikon alussa olevani ahkera, ja tekeväni kaikkia miljoonia koulurästejäni. Viikko olisi ollut siihen loistava, koska Akilla on oltavuorot töissä, mikä tarkoittaa minulle pitempään nukuttuja aamuja, ja rauhallisia päiviä ilman perheemme miesvahvistuksia!
Etäopiskelun ilo on se, ettei tarvitse istua koulussa pitkiä päiviä, mutta vajopuoli kaikki itsenäisesti tehtävä työ. Omalla kohdallani saamattomuus on mennyt siihen pisteeseen, että tekemistä olisi tälle keväälle enemmän kuin kehtaan edes kertoa.. No joka tapauksessa aluksi suunnitelmani lähti hyvin liikkeelle, ja nautin jopa sohvankulmassa istuskelemisesta ja mielenkiintoisten lääkärinluentojen kuuntelemisesta. Mutta yllätys ylläty, into hiipui äkkiä, ja pikaisesti piti saada tekemistä..
Kyläilemään en oikeen voinut lähteä sillä rakkaat mammakaverini eivät nuhanenäisiä vieraita luonnollisesti vastaanota:) Onneksi eräs maailamanmatkaaja oli suomessa, ja saatiin tylsään päivään eilen iltateepiristystä! Reppureissaaja viihdytti meitä tyttöjä kertoen juttuja mitä ympäri Aasiaa oli tapahtunut.. Ja Hennikin oli niin innosissaan, että ehkä me joskus vielä pakataan rinkat ja lähetään perheenä seikkailemaan;)
17.2.2012
Äidin iso tyttö täytti tänään tasan puoli vuotta! Ja päivän kruunasi vieraat kaukaa vammalasta. Ystävä jonka näkemisestä oli ehtinyt kulua jo kolme vuotta, tuli perheineen piristäämään päivää. Samalla ystävykset Henni ja Elma näkivät ensimmäistä kertaa! Seuraavaan kertaan ei toivottavasti mene kolmea vuotta:)
Rakas ystävä kaukaa toiselta puolelta palloamme halusi nähdä kuvia asunnostamme, jota remontoimme viime talven ajan. Alakerran olohuone ja makuuhuone ovat nyt valmiita, joten niistä viitsii muutaman kuvan laittaa. Yläkerta ja keittiö ovat jääneet odottamaan seuraavaa innostuspuuskaa!:)
Olen elämäni aikana kirjoittanut paljon päiväkirjaa, joka valitettavasti on viime vuosina jäänyt. Nyt tänne kirjoittaminen ehkä täydentää sitä tyhjiötä mikä siitä on jäänyt. Blogin nimi, kotimatkalla, tulee siitä että uskon olevani matkalla kotiin, Taivaan kotiin. Jokainen päivä on lahja, joka vie meitä lähemmäs. Näistä päivistä haluan teille jakaa, ystävät lähellä ja kaukaa. Näin ystävänpäivänä se on hyvä aloittaa:)
